31.12.

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon niin omassa elämässä kuin koirienkin kanssa. Maaliskuussa syntyi ensimmäinen ja odotettu Rosanita’s pentue ja toivottavasti vielä joskus tulee lisääkin pentuja, kuitenkin harvakseltaan. On ollut ihana seurata pentuja ja niiden kehitystä ja nähdä lähes kaikkia pentuja useamman kerran tämän vuoden aikana. Kiitos kaikille ihanille omistajille, että olette pitäneet yhteyttä kasvattajaan, se on todella tärkeää minulle! Kiitos myös, että olette innostuneet viemään pentuja näyttelyihin, vaikka se ei ykkösasia kasvattien elämässäni olekaan.

Uusin perheemme jäsen Tara on tuonut monia ilon hetkiä elämäämme, se on yksinkertaisesti niin rakastettava höppänä että ei toista. Ei ehkä luonteeltaan niin hirmuinen snautseri, mutta niin ihana pusutyttö. Häntä heiluu tauotta ja pussailla pitää kaikki ihanat ihmiset varpaista nenänpäähän. Taran kanssa käytiin myös syksyllä useampi kuukausi koirakoulussa ja neiti nautti. Sen keskittymiskyky on todella loistava tuollaisissa tilanteissa, joten toivottavasti jatkamme tätäkin uraa jossain vaiheessa. Myös agility tuntuu tästä kengurutytöstä olevan todella mieluista. Rosa ja Nita ovat viettäneet myös ihan tavallista kotikoiran elämää, lenkkeilen, nukkuen ja syöden. Näillä eväillä mennään myös kohti vuotta 2010!:) 

11-13.12.

Lähdimme Taran kanssa viettämään rentoa vkl:a Ouluun Memmun ja Roope-labbiksen luokse.  Ajattelin, että Taralle tekisi hyvää olla toisinaan erossa omasta laumastaan ja tutustua muihinkin kuin käppänöihin. Taraa hiukan kauhistutti suuri ja pelottava Roope, mutta piakkoin Tarakin alkoi tottua superinnokkaaseen miesseuralaiseensa. Vkl meni rentoutuessa, shoppaillessa Haaparannassa ja sunnuntaina mentiin Tara lempparipaikkaan; Lore velipojan luokse kylään ja olihan tietysti Iiro-iskäki paikalla. Kyläilemässä oli myös Telma ja Sylvi, eli pienimuotoinen sukukokous pitkästä aikaa. 

Lähdettiin käymään kaverini Erjan (kennel Smilemakers ) kanssa Oulaisissa mätsärissä. Hyvähän se on rueta treenaamaan Taran kans kehäkäyttäytymistä sen jälkeen ku on jo aloitettu viralliset näyttelyt.;) Raija ja Taru Piippolasta tulivat myös Lunan (R Affable Aaliyah) ja Foli-westien kanssa paikalle. Tara ja Luna voittivat molemmat oman parinsa, eli saivat punaisen nauhan. Punaisten kehästä onneksi Luna&Taru pääsivät edustamaan meidän rotua&sukua jatkoon. Lopulta Luna oli upeasti BIS4, onnea Tarulle hienosta handlaamisesta. Mätsärissä oli myös parikilpailu, joten pakkohan se oli uteliaisuuttaan mun osallistua siihen siskoksilla, tuomarina oli käppänöiden virallinenkin ulkomuototuomari Marjo Järventölä. Sijoituimme 4 parista 2., ihme kyllä, koska siskosten mielestä moinen kisa oli tarkoitettu lähinnä toisen parrassa tai korvassa roikkumista varten, lapset on lapsia. Hih, hauska kokemus!:)

3.12.

Niin rakas ja herttainen, oman perheen koira, Nita-Nirppu-Nipsunen 3v.! Herkkuja ja ruokaa kera Rosan ja Taran.:) 

Seuraavana vkl:na Rosanita’s pennut jatkoivat kehien valloitusta. Yhtään sen kauemmaksi emme tietenkään keksineet lähteä, kuin Turkuun asti.;) Mutta onkos meidän näyttelyissä monesti muulloinkaan juuri järkeä ollut.. ja ennen kaikkeahan nämä pitemmälle ulottuvat näyttelyreissut on mukavaa yhdessä oloa ystävien kanssa ja rentoutumista, shoppailua jne. Perjantaina lähdettiin siis matkaan ja autoon pakattiin allekirjoittaneen lisäksi Satu, Kirsi-Mari, minun pikku Tara ja velipoika Lore (R Amazing Alore).

Lauantaina aloitettiin Turku KV:stä, molemmat pentuluokassa. Lore oli ainoana urospentuna 1. ja sai KP:n. Taran kanssa oli 1 kanssa kilpailija, Tara tuli 1. ja sai KP:n. Sitten meidän lapsukaiset vastakkainen ja oikeutetusti ROP-pennuksi valittiin Lore ja Tara oli VSP-pentu. Hienot arvostelua lapsille saatiin myös!:)

Eihän näin kauaksi 1 päivän takia lähdetty, eli sunnuntaina jatkettiin kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyllä. Päivä oli vielä upeampi kuin eilen. Lore jälleen ROP-pentu ja Tara VSP-pentu. Ja kun erkkari kyseessä, niin myös pennuille oli BIS-kehä, josta meidän Pusupoika Lore nappasi voiton! Kyllä kasvattajan naama loisti ja taisi loistaa muutama muukin naama!:) Kotimatkalle pakattiin vkl:n jäljiltä monta monituista pokaalia, ruusuketta ja ruokasäkkiä ja hienoja arvosteluja meidän penskoista. Ihana vkl! Suurkiitokset Satulle ja Kirsille ihanasta vkl:sta, näitä lisää! Ja Satulle lisäkiitos Taran hienosta handlaamisesta, joka ei ihan helppoa ole tämän energiapakkauksen kanssa. 

22.11.

Historiallinen päivä elämässäni; ensimmäiset Rosanita’s kasvatit näyttelykehässä! Suuntasimme heti aamusta Lunan (R Affable Aaliyah), omistajien Raijan ja Tarun sekä Tintin kanssa kohti Jyväskylä KV:tä. Paikalle tuli myös Manu (R Adventurous Alex) perheensä kanssa. Molemmat esiintyivät luonnollisesti pentuluokassa. Molemmat penskat olivat luokkansa 3., KP:t menivät tällä kertaa muille, mutta hienot arvostelut penskat nappasivat! Kiitos Raijalle ja Mattilan perheelle, että innostuitte tuomaan penskat kehään, tästä on hyvä jatkaa pikkuhiljaa. 

14.11.

Käväisimme Taran kans pitkästä aikaa Oulussa, sitä toista omistajaa ja koirasukulaisia moikkaamassa. Ja totta kai samalla tehtiin näyttelytrimmi, niin kehdataan parin viikon päästä lähteä Turkuun kehässä pyörähtämään. Tara joutui tällä kertaa jättämään Iiro-isin ja Lore-veljen tapaamisen väliin, koska on juoksussa. Minä tietysti kävin moikkaamassa pojatkin. Loren luonteessa on niin paljon Taraa, oikea pusupoika!:) 

Erikoinen päivä elämässämme.:) Oltiin äitin kans koko koiralauman kanssa normaalilla iltalenkillä, kun yhtäkkiä huomaan, että meidän perässä juosta jolkottaa pienenpieni kissanpentu! Ja niin se vaan seurasi ja seurasi.. Ei sitä sinne raaskittu jättää, auton allehan se ois jääny heti, joten niinpä kissa muutti meidän laumaan. Kukaan sitä ei ole kaivannut tai kysellyt, joten se on minun. Kissa sai nimekseen Miina ja on ehdottomasti Taran paras ystävä. Voi sitä loputonta painimista ja jahtaamista, pentuja kun molemmat ovat.  

22-23.8.

Tintin kans päätettiin jo alkukesästä, että voitas käydä joku näyttelyreissu Etelä-Suomessakin, niin että mukana ois myös muita ku Nita. Tintin Sebastian pakattiin lopulta autoon Nitan kaveriksi ja niin matka alkoi aikaisin lauantai aamuna suuntana Kouvola. Itse olin päättänyt jo etukäteen, että tämä on lähinnä lomareissu, vaikka toki pieniä toiveita edelleen oli sen viimeisen sertin suhteen, mutta siihen olisi matkaa pitkän EH-putken jälkeen, joten ennen kaikkea toive oli että Nita saisi ERIn pitkästä aikaa. En ole ikinä ennen jännittänyt näyttelyssä niin kuin jännitin Kouvolassa! Suorastaan tärisin, jotenkin se EH-putki oli niin karmiva.. Jännitys onneksi helpotti kun Nita sai ERIn, kyllä oli emäntä onnellinen! Neiti esiintyi tuttuun tapaansa hienosti ja liikkui jälleen kerran niin upeasti.:) Sijoittui vielä paras narttu kehässä toiseksi ja sai vara-sertin, eli ei se sertti kovin kauaksi jäänyt. Sebastianin vuoro alkoikin sen jälkeen ja kuten ennakkoon olin aavistellutki, niin ROPiksihan Seba valittiin. Vein välissä Nitan ja tavarat jo hotelliin ja tulin takaisin katsomaan Tintin&Seban upeaa menoa ryhmäkehiin. Lopulta Seba oli myös RYP1, upeaa! Toivottavasti joskus munki koirat pääsis noin pitkälle. Ilta meni päivästä väsyneenä hotellilla päivään tyytyväisenä.

Seuraavana aamuna ei ollut pitkä  matka näyttelyyn, kerrankin. Heinolassa oli myös KR näyttely. Molemmat meidän koirista sai ERIt, mutta ei sen kummempaa. Päästiinkin tyytyväisenä kotimatkalle jo hyvissä ajoin, koska matkaahan sieltä asti tänne Pohjanmaalle kertyy. Tähän reissuun oli mukava lopettaa näyttelyt Nitan kanssa tältä vuodelta ja nähdä, että se on palautunut pennuista todella hienosti näinkin pian. Tähtäimessä ensi vuosi ja jospa se viimeinen sertikin seuraavan 10 vuoden aikana tulisi.:)

16.8

Näyttelyreissu Tintin ja Nitan kans Ikaalisiin. Sarjassamme reissuja, jonka jälkeen voisi vaikka vannoa, että ei enää koskaan lähde koiranäyttelyyn.. Ensinnäkin, ajokeli oli ihan hirveä. Vettä satoi ku aisaa ja kiireki siinä alko sitte tulla, vaikka tunnetusti mun kaasujalka on melko raskas, mutta jopa minä jouduin siinä kelissä hiukan rauhoittua. No, itse näyttelypaikka sijaitsi melkoisessa korvessa ja sinne oli keksineet poliisitki eksyä puhalluttamaan.. Voi jestas, keskellä pahinta korpea ja ihan oikeasti, ei meissä näyttelyihmisissä hirveän usein taida ajokunnottomia olla. Tai sitten olen luullut jotain ihan muuta.. No, ehdimme kuitenkin onneksi paikalle ajoissa ja kehäkin oli myöhässä kiitos loistavan kelin. Allaolevasta kuvasta käy hyvin ilmi sen kertaiset näyttelyolosuhteet.;) Kehässä ois voinu lähinnä uida. Epäilin että Nita ei liiku siellä sateessa metriäkään, mutta ihmeen nätisti se sitteki meni, vaikka oli kuin uitettu. Tulosten osalta jatkoimme ikävä kyllä jo tutuksi tullutta EH-linjaa. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä!:D

12.8.

Kotisivujen päivitys on kyllä  ollut erittäin rempallaan viime aikoina. Kai se vain on niin, että  kesäisin ei tahdo niin intoa löytyä, mutta koitetaan taas korjata tilanne! Meille kuuluu tälläkin kertaa hyvää, ollaan nautittu kesästä ja nyt alkaa syksy jo kovasti tehdä tuloaan.

Rosa on viettänyt muutaman kerran kuussa kesälomaa emännästään ja Nita- ja Tara-kakaroista olemalla joko vanhemmillani tai Arton&Ullan luona Alavieskassa lammaspaimenena. Voin vain kuvitella kuinka Rosa nauttii näistä lomistaan, kun se saa olla ainoana lellikkinä!;)

Nita on palautunut mammalomastaan upeasti. Uskomatonta kuinka hyvässä kunnossa se oli jo pentujen lähtiessä koteihinsa. Ei välttämättä uskoisi että se on pennut pyöräyttänyt alle puoli vuotta sitten. Muutamassa näyttelyssä vielä, sen jälkeen siirrymme odottamaan näyttelyiden osalta ensi kesää.

Tara, tämä ihana hännänhuisku! Voikohan paremman tuulista koiraneitoa ollakaan? Häntä heiluu aina ja kaikille, aivan ihana tyttö! Ens kuussa ois tarkotus kävästä muutamassa mätsärissä treenaamassa näyttelyjuttuja. Olen myös pyrkinyt käymään Taran kanssa aina yksinkin jossain kyläilemässä ja vieraita koiria tapaamassa, ettei se aina olisi tuon ylisuojelevan äitinsä helmoissa. Taran mielestä kyllä kaikki ihmiset ja koirat on ihania, toki isoja koiria se hiukan kammoksuu.

Viime vkl:na emäntä oli taas tutuksi tulleella kesälomareissullaan kuninkuusraveissa. Rosa lähti paimentamaan lampaita ja muut 2 lähtivät äidin&isän kanssa mökille Muurasjärvelle. Tara ei ollu ennen mökillä käynykään, kiitos kiireisen elämän, joten silläkös siellä riemua oli riittänyt kun järvessä oli saanut päivän kahlata! Ja kyllä sen jälkeen oli uni maistunut. Nita taas tuttuun prinsessamaiseen tyyliinsä oli häävin varpaan kyntensä veteen kastellut.:D Ihana miten erilaisia koirat ovatkaan, vaikka äiti ja tytär. Ens viikolla ois tarkotus mennä vielä koko porukan kanssa mökille, kun kerta lomalla olen.

Kaikkia pentuja olen nähnyt nyt vähintään yhden kerran, paitsi Rovaniemen Juusoa. Suurkiitos Heidille (kennel Lapland’s), että olet ottanut Juuson hoiviisi ja autat Paulaa sen kanssa, kun olen itse näin kaukana! Kaikki pennut on siistitty ja nypinnätkin lähestyvät kovaa kyytiä. Ihana nähdä kuinka reippaita joka ikinen pennuista on edelleen, niin iloisia ja ystävällisiä! Mukava myös nähdä kuinka pentuajan luonteet pitävän vieläkin paikkansa.

Nitan ensimmäinen näyttely tälle vuodelle, Iisalmi KV. Etukäteen jo hiukan arvoin, että ilmoitanko edes, mutta lähdettiin sitten käymään kun suht lähellä oli. Tuloksena EH2. Mukava oli kuitenkin nähdä Nitan Eppu-veljeä ja Telma-systeriä, sekä tietysti paikalla olleita Lunaa ja Nalaa + heidän kaikkien ihmisiä. Ja pääsipähän Tarakin taas katselemaan maailmaa. Kiitos Tintille, tästä jatketaan vielä pari näyttelyä, toivottavasti edes vähän paremmin tuloksin.

28.7.

Aloitimme Taran kanssa Sievin kennelkerhon järjestämän pentukurssin. Ihanaa kun pääsimme jo näin varhaisessa vaiheessa kouluun! Muutaman kerran jälkeen vaikuttaa siltä, että Taralla on varsinainen intohimo agilityyn, putki on kyllä niin sen lemppari.:) Onhan se muutenki luonteeltaan todellinen sähikäinen sekä älyttömän rohkea.

21.7.

Satu ja Pinja tulivat kyläilemään, mukana toki Sylvi, Telma ja Elli. Taran mielestä kaikki sukulaiset olivat vallan ihania! Ohjelmassa oli Nitan näyttelysiistiminen, kiitos Satu jälleen kerran! Ja tietenkin tallilla käynti. Satu ja Pinja pääsivät molemmat ratsastamaan Ritalla harjoitusradalla. Telman mielestä Ritan takakintut olivat varsin houkuttelevat.. Onneksi tamma on tottunut mun koiriin, niin eipä se Telmastakaan paljon välittänyt.:) Pääsimme myös Tarasta päätökseen, neiti on Satun ja minun yhteisomistajuuskoira.:) Mukava päivä jälleen kerran!

11.7.

Kauan odotettu reissu Ouluun Taran kanssa! Nita jäi kotiin, ois voinu olla Iirolle turhan mieluista seuraa.;) Koko päivähän meillä Kirsin ja koirien kanssa hurahti ja kuviakin tuli otettua melkoinen läjä, kuten arvata saattaa. Siistittiin myös Tara ja Loreakin hitusen. Penskoilla riitti hauskaa, iskä seurasi rauhallisemmin jälkikasvunsa painimista. Upeita lapsia! Ja ihana vanha herra Enton, niin kuvauksellinen!

5.7.

Tänään ois ollu Rosalla luonnetesti Vaalassa. Ja kyllä harmitti niin järjettömästi, kun neiti on juoksussa eikä päästykään!:( Kerrankin kun saa paikan, niin käy näin. Toivottavasti ensi vuonna parempi tuuri. Kun nyt saan tämän vuoden aikana steriloitua Rosan, niin ei ole jatkossa tätäkään ongelmaa.:)

Pyörähdimme Nitan kanssa Sievissä järjestetyssä mätsärissä. Myös Tara lähti mukaan ja paikalla oli myös siskot Nala ja Luna. Harmi kun pennut olivat niin nuoria vielä etteivät päässeet osallistumaan, mutta hyvää harjoitusta tämäkin oli. Tuttuun tapaan Tintti esitti Nitaa. Tänään neitiä kiinnosti kyllä kaikki muu kuin esiintyminen ja käytös oli kyllä sen mukaista. Alkava juoksu tuskin ainakaan helpotti tilannetta.. Punainen nauha kehästä kuitenkin irtosi, mutta ei sen enempää ihan ansaitusti. Dana-flatti oli kuitenkin hienosti BIS1!

24.6.

Päätettiin lähteä Tintin kanssa käymään Eskolassa mätsärissä, vaikka Nitaa ei oltu ees siistitty ikiaikoihin. Mutta mitäs sen on mätsäreissä väliä, tarkoitus olikin lähteä katsomaan miten neiti käyttäytyy mammaloman jälkeen. Hienosti meni, tyttö oli oma iloinen itsensä ja liikkui helteestä huolimatta omalla tutulla tyylillään. Tuloksena punainen nauha sekä lopulta punaisten 2. Sieviläiskoirat veivätkin punaisten 3 ensimmäistä sijaa.;) Tara oli myös mukana maailmaa katsomassa, kiitos Inkalle sen huolehtimisesta myös.

Viimeinenkin Rosanita’s pentu lähti tänään omaan perheeseensä. Onnea kaikille uusille pennunomistajille, toivon että koiranne tuovat teille vielä monia onnen ja ilon hetkiä! Tara-neiti jäi kotiin kasvamaan, pieniä virityksiä sen suhteen myös on..

26.3.

Ensimmäinen Rosanita’s pentue syntyi.

21-22.3.

Pohjois-Suomen snautseri-pinseri harrastajien järjestämällä trimmauskurssilla Oulussa, kuunteluoppilaana. Kiitos antoisasta kurssista, oli mukava tavata jälleen kerran Funace’s-koiria ja heidän omistajiaan. Sain myös toimia Nitan Salsa-systerin trimmauksessa avustajana. Satulle kiitos majoituksesta ja antimista.;)

1.3.

Upea aurinkoinen päivä! Niinpä heti herättyämme suuntasimme Villenjärvelle koirien kanssa, pääsivät vapaana kirmailemaan ja minä arvatenkin heiluin kameran kanssa.:) Kuvia Neiti Harmaahännästä ja Täti Pyylevästä tulossa siis. Ja kuten kuvista näkyy, molemmat koirat ovat siistinnän tarpeessa.:D

21.2.

Kävin viettämässä ”lomareissun” Laihialla koiranäyttelyn merkeissä. Aamulla aikaisin lähdettiin Martan, Tintin, Dana-flätin ja Riitu-bretonin kanssa matkaan. Oli kyllä tosi mielenkiintoista seurata noita sileäkarvaisianoutajia, on ne kauniita koiria! Ja rakenteita, liikkumista ym. on mielenkiintosta tutkia vaikkei rotu hirveän tuttu olekaan. Kuten aiemmin viikolla jo hiukan aavistelin, Dana oli upeasti ROP ja sijoittui ryhmässäkin neljänneksi! Onnea Martta ja Dana, sekä tietty meidän vakiohandleri Tintti! Minä heiluin tapani mukaan kameran kanssa ja ikuistin päivän prinsessan! Kävin myös itse pyörähtämässä kehässä Riitun kanssa, tuloksena EH2 ei lainkaan hassummalla arvostelulla. Kiva päivä, otetaan joskus taas uusiksi! 

15.2.

Nitan Telma-siskosta tuli upeasti Suomen Muotovalio! Onnea Tellulle ja Sadulle. Nirppu on ylpeä systeristään.:) 

23.1.2009

Meidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä. Ei mitään sen kummempia, sitä meidän tavallista elämää; lenkkeilyä, tallilla oloa, ulkona kirmailua ja sohvalla makoilua koirat kainalossa.;) Tuntuu että koirat on alkanu sopeutua tähän uuteen kotiinki jo tosi hyvin, vaikka meinaavatki aina iltapäivällä onnesta soikeana melkein syödä mut, kun töistä tulen. Mikäpä voisikaan olla parempi vastaanotto! On ne kyllä niin tärkeitä ystäviä. Nitan turkin nypein vuoden vaihteessa, alta paljastui uusi karva. Katsotaan mitä siitä saa aikaseksi vai otanko vielä senkin alas. Näyttelyihin ei oo tarkotus ihan hetkeen suunnata kuitenkaan.

Emäntä kävi myös Kajaanin näyttelyssä Nitan sukulaisia moikkaamassa ja tietysti muita tuttuja. Mukava kyllä seurata kehiä ilman omaakin koiraa, eipähän ainakaan tarvi jännittää niin hirveästi! Ja pystyy keskittymään todella hyvin koirien katsomiseen ja oppimaan lisää rakenteesta, liikkeistä jne.

Nitalle on suunnitteilla alkuvuodesta ensimmäinen pentue, siitä tarkemmin pentuja sivulla! Toivotaan että kaikki sujuu hyvin, lisää tietoa tulossa myöhemmin tännekin.