Rosanita’s nimen takaa löytyy vuonna 1983 syntynyt eläinrakas nuori nainen Pohjois-Pohjanmaalta, Sievistä. Jos minä olisin saanut valita, meillä olisi aina ollut kotona koira. Mutta ensimmäisen (laina)koirani sain vasta syksyllä 2004, kun bichon frise Aallonharjan Josefiina muutti meille Ouluun asumaan omistajiensa muuttaessa ulkomaille. Jose oli meillä puoli vuotta, kunnes palasi takaisin kotiinsa. Arvatenkaan elämä ilman koiraa ei sen jälkeen enää onnistunut, mutta oli selvää että bichon ei ole kuitenkaan aivan sitä mitä minä koiralta odotin.

Jotenkin päädyin valitsemaan rodukseni musta-hopean kääpiösnautserin, vaikka en ollut koskaan rodunedustajaa livenä tavannutkaan. Niin Rosa muutti koirakseni ja rotuvalintaa en ole katunut hetkeäkään. Käppänässä on juuri ne ominaisuudet mitä koiralta toivoin ja odotin; se on aktiivinen ja aina valmis lenkille, helppo ottaa mukaan lähes kaikkialle ja vaikka se ei ole suurikokoinen, niin se todellakin on Koira.

Arvatenkin rotu vei mennessään ja pikkuhiljaa Nitan myötä heräsi ajatus, että mitä jos minäkin joskus kasvattaisin.. Kasvattajan peruskurssin suoritin keväällä 2006 ja kennelnimeni Rosanita’s hyväksyttiin 5/2007. Halusin kasvattajanimeeni ehdottomasti Rosan, vaikka hän ei koskaan tulekaan olemaan jalostuskoira, Rosa on kuitenkin innostukseni lähde tähän rotuun. Kasvattajan jatkokurssin suoritin 8/08 ja nyt ajatuksena on suunnata seuraavaksi jalostusneuvojan kurssille, ei kuitenkaan ehkä ihan tänä vuonna. Kaikki tieto koirista/jalostuksesta on mielenkiintoista eikä ainakaan haitaksi!

Olen Suomen Kennelliiton, Suomen Koirankasvattajat (SuKoKa) Ry:n, Suomen Kääpiösnautserikerho Ry:n ja Pohjois-Suomen Snautseri-Pinseri Harrastajat Ry:n jäsen. Olen myös allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen. Olen pikkuhiljaa aloittamassa musta-hopeisten kääpiösnautsereiden kasvatusta. Kasvatustyöni tulee olemaan hyvin pienimuotoista ja jokainen pentue on minulle ainutlaatuinen. Toivon kasvattieni tuovan yhtä suurta iloa omistajilleen, kuin mitä omat koirani tuovat minulle.

Arvostan kääpiösnautsereissa erityisesti niiden terveyttä, tyylikästä rodunomaista ulkomuotoa ja oikeanlaisella temperamentilla varustettua luonnetta. Ja näihin asioihin haluan panostaa myös kasvatustyössäni. Suurin tuki ja apu vuosien varrella on ollut ehdottomasti Nitan kasvattaja Satu (kennel Funace’s) ja ilman häntä tuskin olisin uskaltanut harkitakaan kasvattamista. Suurkiitos Satu että olet jaksanut vastata miljooniin ja miljooniin kysymyksiini, joudut varmasti vastaamaan niihin vielä jatkossakin!:)