Rosanita’s nimen takaa löytyy vuonna 1983 syntynyt eläinrakas tyttö Pohjois-Pohjanmaalta, Sievistä. Jos minä olisin saanut valita, meillä olisi aina ollut kotona koira. Mutta ensimmäisen koirani sain vasta syksyllä 2004, kun bichon frise Aallonharjan Josefiina muutti meille Ouluun asumaan omistajiensa muuttaessa ulkomaille. Josefiina oli meillä puoli vuotta, kunnes palasi takaisin kotiinsa. Arvatenkaan elämä ilman koiraa ei sen jälkeen enää onnistunut. Jotenkin päädyin valitsemaan rodukseni kääpiösnautserin, vaikka en ollut koskaan rodunedustajaa livenä tavannutkaan. Niin Rosa muutti koirakseni ja rotuvalintaa en ole katunut hetkeäkään. Käppänä tulee olemaan jatkossakin rotuni ja haaveissa siintää suursnautseri, ehkä sitten joskus kun on iso oma piha ja paljon aikaa. 

Kasvattajan peruskurssin suoritin keväällä 2006 ja kennelnimeni Rosanita’s hyväksyttiin toukokuussa 2007. Halusin kasvattajanimeeni ehdottomasti Rosan, vaikka hän ei koskaan tulekaan olemaan jalostuskoira, Rosa on kuitenkin innostukseni lähde tähän rotuun. Nitaa minulla ei vielä kennel-nimeä haettaessa edes ollut, mutta olin miettinyt, että seuraava koira voisi olla lempinimeltään Nita.

Olen Suomen Kennelliiton, Suomen Kääpiösnautserikerho Ry:n ja Pohjois-Suomen Snautseri-Pinseri Harrastajat Ry:n jäsen. Kasvattajan jatkokurssille olen menossa syksyllä 2008. Tulevaisuuden haaveena on kasvattaa musta-hopeisia kääpiösnautsereita, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joten siitä sitten joskus, kun asia on mahdollisesti ajankohtaisempi.:) 

Koirani kulkevat mukanani lähes kaikkialla, mihin ne suinkin on mahdollista ottaa. Koirat ovat minulle elämäntapa, siinä missä hevosetkin. Minulle koirani ovat ennen kaikkea Ystäviäni, perheenjäseniä, ilman niitä elämäni olisi melko tyhjää. Useimmiten meidän illat kuluvat tallilla, siellä koirilla on tilaa juosta ja touhuta, ennen kaikkea nauttia elämästä. Koirien ja hevosten lisäksi vapaa-aikaa ei tahdo paljoa jäädä, mutta jos sitä on, niin se kuluu joko valokuvatessa, lukiessa tai tehdessä käsitöitä.